12. luku, jossa minusta tulee virallisesti neulekisälli

Maanantaiset näytöt menivät hienosti! Koko luokka pääsi läpi, vaikka monilla oli suuria epäilyksiä siitä! Käytännössä näyttö tapahtui niin, että olimme keränneet kukin omalle paikallemme näytteitä osaamisestamme, kuten esimerkiksi valmistuneita neuleita. Lisäksi oli monenmoista kansiota, kuten esimerkiksi kansio, jossa oli neuleen jälkikäsittelyistä (värjäys, huovutus, yms.) tehtyjä mallitilkkuja, sekä kirjallisia dokumentointeja neuleiden valmistusprosessista. Paikalle tuli kolme näytönarvioijaa, jotka sulkeutuivat luokkaan ja karkottivat meidät opiskelijat neulekoneluokkaan hermoilemaan. Sitten meidät kutsuttiin yksitellen luokkaan haastatteluun, jossa meiltä testattiin mm. ergonomia ja tekijänoikeudet. Aikaisemmin keväällä meillä oli näytön ensimmäinen osa, joka oli melkein samanlainen, mutta ilman haastattelua.

Koko luokka on nyt oikein helpottunut näyttöjen ollessa onnellisesti ohitse. Laiskottelemaan ei kuitenkaan voi vielä ryhtyä, sillä yhdellä jos toisella on vielä monenmoista neuletta kesken. Tänään sen sijaan oli havaittavissa, että monikaan ei enää pingota niin kovaa, mistä olikin tuloksena monta pudonnutta silmukkaa yms. Minä esimerkiksi tein kuusikulmion, jossa oli seitsemän kulmaa.

Harmillisesti en voi esitellä mitään valmistuneista neuleistani, koska ne ovat vielä salaisia. Sen sijaan näytän kuvan kiivi-linnusta, jolla minä todistin ymmärtäväni myös englanninkielisiä ohjeita (kyllä, sekin piti osoittaa). Tein linnun jo syksyllä 2010, jolloin tarvitsin helpon ohjeen bussimatkalle Habitare-messuille. Löysin vain 3 mm puikot, mitkä olivat hieman liian pienet Novita Jussille. Sormet tulivat kipeiksi, mutta ainakin pinta on nyt tiivis. Huomatkaa, miten fiksusti ohjeen tekijä on lisännyt niskaan lyhennettujä kerroksia tuomaan muotoa ja miten mukavasti ruskea Jussi väripilkkuineen sopii kiiviin.

Malli: Crazy Kiwi Bird by Hannah Kaminsky (rav)
Puikot: 3mm
Langat: Novita Jussi (ruskea) 26 g ja Novita 7 veljestä (keltainen)

Ilmoittauduin taas mukaan Kesäyön hullutukseen, mikä olikin nimensä mukaisesti silkkaa hullutusta. Minulla on edelleen 21 UFOa, joista 5 viime vuoden KYHistä. Ja näin minä vapaaehtoisesti kerään itselleni lisää?! Pöpi mikä pöpi.

11. luku, jossa on menovinkki

Näin ensi alkuun kerron, että vanhan opinahjoni 

Kankaanpään opiston  

perinteinen kevätnäyttely 

su klo 12-20 ja ma klo 9-20. 

Luvassa runsaasti oppilaiden erilaisia kädentaidontöitä. Suosittelen erittäin kovasti kaikille, jotka ovat vähänkin kiinnostuneet muistakin kädentaidoista kuin neulomisesta. Jotain osviittaa todennäköisesti edustettuina olevista kädentaidoista näet vilkaisemalla tuohon sivupalkkiin. Näyttely on ilmainen. Ainakin aikaisempina vuosina siellä on ollut myös kahvila ja opiskelijoiden myymälä, joissa maksuvälineenä käteinen. En tiedä, mitä he ovat tänä vuonna järjestäneet, mutta ainakin viime vuosina on ollut lisäksi erilaisia työpajoja yms. aktiviteetteja.

Minua harmittaa kovin, että en pääse sinne, sillä maanantai valittiin meille näyttöpäiväksi ja tuskinpa autottomana onnistuu tuollainen 300 kilometrin matka julkisilla sunnuntaina. Etenkin kun siellä perillä olisi tarkoitus ehtiä myös olemaan. Jahka tästä menen nukkumaan ja herään, niin sunnuntaipäivästä tulee varmaan helvetill... siis mielenkiintoinen, kun valmistelen juttuja näyttöä varten. Tekstit ja kuvat naputtelin jo perjantaina, mutta vielä on paljon muuta, kuten tuotteiden viimeistelyä jäljellä. Tänä päivänä en jaksanut tehdä yhtään mitään, ja suurin saavutukseni oli, että pyöräilin kauppaan ostamaan suklaata.

Mutta pois  kaikki kurja narina, sillä tässä tulee blogikissaehdokas numero 3! Olen jo hiljalleen alkanut pakkailla (= siis siirtelemään kamoja vähän parempaan järjestykseen), ja tämä tuli vastaan. Ohje on jommassa kummassa Tiina Karttusen ja Riikka Santosen kirjoista Helmitöiden vuosi tai Hurmaavat helmityöt. Aloitin kissan jo kauan sitten, vuoden 2008 alkupuolella, mutta menetin vähän intoani, kun sen niskaan ilmaantui ammottava aukko. Kissa jäi keskeneräiseksi useaksi vuodeksi, kunnes Kankaanpäässä opiskellessani pääsin valinnaisaineviikolla itsensä Santosen pitämälle helmikurssille. Siihen asti helmet eivät olleet liikauttaneet minua juuri suuntaan tai toiseen, mutta tuo kurssi oli yksi opiskelutaipaleeni parhaimmistoa. Harmillista, kun en ole saanut aikaiseksi harrastaa niitä enemmän omalla ajalla. Jahas, kappaleen verran tekstiä ja taas alkoi narina. Takaisin asiaan. Helmien sisällä kulkee ohut metallilanka ja helmet ovat mustia ja valkoisia siemenhelmiä. Jos joku haluaa kuulla tarkempia kokoja ja mittoja, niin voin nekin kaivaa esille. 

Blogikissaehdokkaan plussat ja miinukset:

+ 3D

+ vinkeä

+ pienet yksityiskohdat, joissa oli ohjeen tekijä pysähtynyt oikeasti miettimään kissan rakennetta

+ voi asetella erilaisiin asentoihin ja siitä voi ottaa röhnötyskuvia blogiin kuten oikeasta kissastakin

- se niskan ammottava aukko on yhä siellä

Muistiin itselle:

- opettele käyttämään kameran makrokuvausta
- opettele tekemään kuvankäsittelyllä kollaaseja, jottei tarvitse tapella Bloggerin kanssa
- harkitse sanontaa "vähemmän on enemmän", ja miten sen voisi soveltaa blogikuviin

10. luku, jossa on viikon luontopalat

Sanokaa vain epäkiinnostavaksi täytepostaukseksi, mutta tässä parit luontokuvat viime ja tämän viikon varrelta.




Koulumatkani varrella, keskellä kirkasta iltapäivää, näin pari jänistä. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta ajelin kiireesti kotiin, nappasin kameran ja äkkiä takaisin, ja siellä ne vielä olivat. Kuvasin onnettomalla zoomilla pari kuvaa, ja juuri kun olin lähtemässä pitkäkorvat loikkivat lähemmäs. Vaikka kaukaa jouduin silti ottamaan kuvat.










Eilen kotiutuessani oli todella lämmin ja kesäinen sää ja talon aurinkoinen lounaisseinä oli täynnä keltamustia sudenkorentoja!







Lopuksi vielä etsintätehtävä: etsi ao. kuvasta satakieli. Se lauloi koulumatkani varrella olevassa metsikössä ja aikani etsittyäni löysin sen, vaikkei sitä miksikään linssiluteeksi voi sanoakaan. Tämä postaus olisi täydellinen, jos minulla olisi liittää tähän satakielen laulua, mutta en osaa siirtää sitä antiikkisesta kännykästäni koneelle.

9. luku, jossa saan kosmisen merkin

Toissatalvena äitini pesi vahingossa kypärämyssynsä pesukoneessa ja se huopui liian pieneksi. Hieman viiveellä neuloin hänelle täksi äitienpäiväksi uuden. (Minulla oli myös oma lehmä ojassa, sillä toivoakseni nyt saan huovutetun myssyn itselleni askartelutarkoituksiin :-P) Myssy ei ole nyt ihan ajankohtainen, mutta kyllä se talvi sieltä taas tulee (masentavaa). Aloitin neuleen Kissojen yö -reissulla, sillä tarvitsin mukavan neuleen, joka ei veisi koko huomiotani.

Lanka on nimeltään Falkgarn Sport, ja löysin sen erään käsityöliikkeen alesta. Lanka oli noin Novitan Isoveljen paksuista, mukavan pehmeää ja pätkävärjäys ei lätäköitynyt rumasti. Tietenkin lanka loppui, kun jäljellä oli tuuman verran. Onneksi Ravelrystä löysin lisää lankaa Pelagialta. Taidan tästä lähin aina langan loppuessa katsoa ensin Pelagian stashin, sillä sain häneltä lisää lankaa viime talvenakin ;).

Ohje on tämä: Knit Medieval Hood Helmet Hat (Rav). Kun olin saanut lisää lankaa, pystyin myös jatkamaan myssyä hieman pidemmäksi. Kun alkuperäinen ohje loppui (kaulalle), vaihdoin suoraan Ambitukseen (Rav), kohtaan, jossa aletaan lisäämään silmukoita kaulan ympärille. Tuntui, että näinhän se oli juuri tarkoitettukin, kun kummassakin oli sama silmukkamäärä, eikä tarvinnut tehdä omia lisäyksiä tai kavennuksia saadakseni silmukat täsmäämään. Kosminen merkki? Jatkoin niin pitkään kuin lankaa riitti, ja onneksi muistin jättää vähän lankaa saumojen ompeluunkin. Alkuperäinen ohje käski virkkaamaan naaman ympärille kiinteitä silmukoita, mutta siihen lankani ei enää riittänyt, sitä nimittäin jäi huimat puoli metriä.

Ohjeen olisi voinut muokata tehtäväksi kuten sukan kantapää, mutta en jaksanut rasittaa aivojani. Myöskään ohjeessa ei ollut erikseen saumanvarasilmukoita, joten nyt päänlaella olevat saumat eivät näytä samalta. En myöskään havainnut lisätä saumanvarasilmukoita kaulusosaan.


Milloin tiedät neuloneesi liikaa koneella? Kun käsinneuloessasi, juuri kun olet lisännyt monta silmukkaa kerralla kappaleen reunoihin, ajattelet "Apua, olen neulonut jo näin paljon, mutta en ole vieläkään laittanut reunaan painoja!"

8. luku, jossa valmistuu UFO

Minulla on katastrofaalinen UFO-tilanne, niitä on yli 20. Onneksi aina välillä jotain sentään valmistuukin.

Vuosi sitten huhtikuussa otin osaa Ravelryn Suomalaisia perinteitä -ryhmän mysteerisukkaKALiin. Alku meni mukavasti pysytellen mukana ohjepalasten julkaisutahdissa, mutta sitten koulukiireet tulivat väliin. Kesä- ja heinäkuussa neulonta-aika menikin sitten KYH:n parissa, joten mysteerisukat ufoutuivat pahasti. Elokuussa sain ne melkein valmiiksi, mutta lanka loppui, ja korvaava oli tietenkin vanhempieni luona. Sitten unohdin koko sukat sinne. Ja sitten seli seli... Vappulomalla otin nämä sukat viimeinkin työn alle ja tein kärkiosan silmukoinnin, eli oli tosi pienestä kiinni tämä.

Oranssi lanka on sipulinkuorilla värjättyä Gjestal Maijaa. Tavoitteenani kasvivärjätessäni on saada niin monta eri väriä kuin mahdollista, joten eihän minulta tietenkään löytynyt enempää kuin 50 g yhtä sävyä. Sipulilangat olivat kuitenkin lähellä toisiaan, ja kun neuloin molempia sukkia yhtä aikaa, pystyin vaihtamaan langan toiseen samalla kerroksella, tuossa kantalapun tienoilla. Tuo väriero on muuten hassu, jossain tietyssä valossa (ja kameran asetuksilla) se erottuu tosi selkeästi, kun taas toisinaan sitä ei näe lainkaan. Keltainen lanka on pietaryrtillä värjättyä, sillä tulee tosi voimakas keltainen, vai mitä?

Vaihtaessani ensimmäisen langan kantalapun tienoilla sitä jäi vielä n. 6g, joten ehkä sen takia lanka tosiaankin loppui (ks. kuva) hieman ennen kuin olisin saanut sukat valmiiksi. Sukassahan on lyhennetyillä kerroksilla tehty kärki. Purin neuletta kohtaan, jossa silmukoita aletaan lisäämään jälleen ja vaihdoin langan pietaryrttikeltaiseen. Aika jees ratkaisu tämäkin.

Olen semityytyväinen sukkiin, kirjoneule on aika tiukkaa, mutta menee jalkaan ja pituutta olisi saanut olla hieman enemmän. Mukavaa, että osallistuin tähän, kun en yleensä kirjoneuleita jaksa. Kantapää oli minulle uusi ja erityisesti pidin ohjeessa neuvotusta tavasta poimia silmukat kantalapun reunasta. Aion käyttää sitä myöhemminkin. Alkuperäisessä ohjeessa kirjoneuleeseen on vielä lisätty silmukoita jäljittelemällä erivärisiä kuvioita, mutta taidan jättää nämä tähän, olen niin laiska tekemään kirjonnantapaisia juttuja.

Malli: Suomalainen mysteerisukka (rav) by Jenni Österman
Puikot: 2,5 mm
Lanka: Gjestal Maija, kasvivärjätty x grammaa

7. luku, jossa värjätään seitikeillä

Etäviikko oli ja meni, ja mitään ei tullut tehtyä. Tai siis tehtyä tuli yhtä jos toista, mutta ei mitään niitä tärkeimpiä eli koulujuttuja. No, koko koulutaipaleeni on aina käyty sillä "edeltävä ilta"-metodilla.

Verihelttaseitikkivärjäykset tulivat valmiiksi. Käytin liemessä sekä lakit että jalat, 10 % alunaa ja 5 % viinikiveä. Yhteensä ainesta oli 1843 grammaa, jos oikein muistan. Ja viime syksynä kerätty ja talven yli pakastettu. Kuvassa kaksi ylintä vyyhtiä ovat 50 g Novita Bambinoa ja 50 g Gjestal Maijaa, ensimmäisestä värjäyksestä. Väristä tuli oikein mukava oranssinpunainen, joten tein myös jälkivärjäyksen, mutta kuten kuvasta näkyy (kaksi alinta vyyhtiä), enin osa väristä meni jo tuossa ensimmäisessä värjäyksessä. Toiseksi alin vyyhti Maijaa ja alin Novita Floricaa.

Mutta katsokaas tuota jälkiliemen Maija-vyyhtiä! Vaaleat kohdat eivät ole vahinkoja, vaan vyyhti oli alunperin pietaryrtillä keltaiseksi värjätty. Ennen värjäystä sidoin vyyhdistä neljä kohtaa matonkuteella, jolloin ne kohdat eivät värjäytyneet. Värjäytymättömät kohdat ovat todellisuudessa vielä keltaisempia, kuva vain vähän vääristää. Olisin kuvitellut, että tästä pietaryrtti-Maijasta olisi myös oranssissa osuudessa näkynyt, että lanka on keltaisen päälle värjättyä, mutta ei. Vertasin näytelankana ollutta värjäämätöntä Maijaa ja tätä sävyä, enkä huomannut mitään eroa.

Alan muuten kärsiä värjäämättömän langan pulasta, kuten tähänkin värjäykseen käytetyistä sekalaisista langoista näkee. Tähän asti olen värjännyt enimmäkseen Gjestal Maijaa edullisen hinnan vuoksi, mutta kenties pitäisi vaihtaa laatua, etenkään kun tuo ei kuulemma kauan kestä sukissa. Minullahan ei ole värjätessäni mitään erityistä projektia mielessä, joten varmuuden vuoksi langan olisi hyvä sisältää hieman polyamidia. Lisäksi sen tulisi olla konepestävää, jotta se ei huopuisi heti ensi kosketuksesta. Eikä haittaisi, jos lanka olisi vielä pehmeää ja kutittamatonta. Novitan Nallea en aio käyttää. Teeteellä olisi Pallas, mutta värikartasta puuttuu valkaistu valkoinen (vertailujen vuoksi tarvitsen luonnonvalkoisen, valkaistun ja harmaan värin). Ja se budjetti ei ollut iso. Ehdotuksia?

6. luku, jossa toivotamme riemukasta vapunpäivää!

Lähdin vapuksi vanhempieni luo kotipaikkakunnalleni Pohjanmaalle. Kaiken huipuksi koko vappuviikko on meillä vieläpä etäviikko, joten teen kouluhommia kotoa käsin (en jaloin). Tähän oli tarkoitus laittaa kuva, jossa olisi näkynyt pitkälti aakeeta laakeeta, mutta näin alkukeväästä kaikki on vielä niin harmaanruskeaa, että niistä kuvista tuli kovin masentavan näköisiä. Saatte tyytyä jokimaisemaan sillan varjon kera.

Kun toiset aloittavat vappuna grillauskauden, niin minä aloitin värjäyskauden. Syksyllä keräsin isäni kanssa 1800 grammaa verihelttaseitikkejä, jotka pakastettiin. Nyt ne olivat sulaneet, joten keittelin niistä värjäysliemen ja huomenna aion tehdä itse värjäyksen. Vinkki: älkää yrittäkö keitellä verihelttaseitikkejä sisällä, sillä niiden haju on aika, yhm, voimakas. Itse keittelin grillimökissämme ja tuuletuksesta täytyi pitää ahkerasti huolta.



Blogikissaehdokas nro 2

Vanhempieni tietokoneelta löytyi valokuvia, jotka otin joskus tutkiskellessani vanhoja käsitöitäni. Koska blogikissaehdokkaan ei tarvitse olla elävä, esittelen askarteluvinkkinä pahvisen kissan. Ja tämä kissa on vaaaanha. Olen tehnyt sen päivähoidossa ollessani alle 5v. (Tai siis vanhuushan on suhteellista, sanon nyt kaikille, jotka loukkaantuivat luokitellessani 20 vuoden takaisia asioita vanhoiksi.) Koko kissa lienee tehty enimmäkseen päivähoitajan hyvin suurella avustuksella. Kissan jalat on kiinnitetty haaraniiteillä, joten kun kissaa vie sopivasti jotain pintaa pitkin, se näyttää kävelevän. Lapsuudestani muistan, että haaraniittejä käytettiin vähintään joka toisessa askartelussa. Nykyään niillä on kai skräppäyksen myötä jokin hieno nimi, mutta haaraniittejä ne minulle ovat.