maanantai 23. syyskuuta 2013

47. luku, jossa matkustan Viron Mekkaan

Kauhistus, en olekaan kertonut täällä blogissa, että valmistuttuani neulekisälliksi keväällä -12 en osannutkaan pysyä poissa koulun penkiltä, vaan syksyllä -12 suuntasin paikallisen aikuiskoulutuskeskuksen kurssille, josta olisi tarkoitus valmistua ompelijakisälliksi. Kurssia pidetään yhtenä iltana viikossa ja alkukankeuksien jälkeen siellä on mennyt loistavasti! (Ne alkukankeudet ovatkin suurin syy, miksi en kurssista ole raportoinut jo aiemmin.)



Totuttuun tapaani ensimmäinen kappale oli vasta alustus, ja vasta toisessa kappaleessa pääsen varsinaiseen asiaan: pe 6.- la 7.9 teimme kurssilta retken Tallinnaan! Lähtö oli säädyttömän varhain, klo 3.30 aamuyöstä, ja mielessä jo kävi, että kannattaako torstaina edes mennä nukkumaan. Koin itseni varsinaiseksi järjen jättiläiseksi, kun pyöräilin puolen kilometrin matkan lähtöpaikalle lähes säkkipimeässä. Pyörän lamppu olisi ehkä ollut eteisen komerossa, mutta kuka sitä nyt jaksaa lähteä kattelemaan. Pidin ohjenuoranani, että jos sileä tie muuttuu äkisti epätasaiseksi, silloin kannattaa joko pysähtyä tai kääntää ohjaustankoa. Onneksi matka oli tuttu ja suojateiden valkoiset viivat tulivat juuri oikeissa kohdissa vastaan. Klo 4-6 koko bussi oli unten mailla (lukuunottamatta kuljettajaa, onneksi).




Nyt haluatte kuitenkin, että ryhtyisin kertomaan siitä pääasiasta, joten otetaan pikakelauksella; Helsinki, satama, laiva, merimatka, unenpuutepäänsärky, Burana, Tallinna, satama, bussi, KARNALUKS! Tuo neulojien Viron Mekka oli kyllä maineensa veroinen. Meillä taisi olla kaksi tuntia aikaa (josta iso osa tuhrautui jonottamiseen kassalle, onneksi osasimme varautua), jonka käytin lankapuolella pyörimiseen, nappi -ja nauhapuolelle en ehtinyt ollenkaan. Langoissa oli kaikenlaisia ihanuuksia, mutta myös aika moni akryylilankakin tuli vastaan (no, se vain helpotti asiaa, kun sai vain heittää sellaiset takaisin hyllyyn eikä katsoa enää sinne päinkään).





Lähes kaikissa langoissa oli hinnat esillä selvästi, eli mitä maksaa 1-9 kerää ja mitä 10 tai enemmän maksaa /kerä (isomman määrän ostaessa hinta/kerä oli aina halvempi). Sen sijaan matkatoverini raportoivat, että sama ei koskenut nappeja ja nauhoja läheskään aina. Kuten jo sanoin, ja muutkin bloggaajat ovat raportoineet, jonotus kassalle kesti kauan. Huonompijalkaiset Karnaluksin matkaajat voivat harkita pilkkijakkaran tms. välineen mukaan ottoa. Myös vesipullo on ehdoton varuste, jotta tietää, johtuuko äkillinen pyörrytys langoista vai nestehukasta.



Ja sitten itse ostokset:



Ei, en ostanut noin vähän lankoja, kuvassa on vain edustavat näytteet jokaisesta eri langasta.

Väriterapianoranssi villa-alpakka: Patons Jet, 70 % villaa, 30 % alpakkaa, hinta 1,98 €/kerä (10 kpl:n satsi).

Kasvivärjäykseen ennestään tuntematonta slovenialaista sukkalankaa: A.P.D.O.O. Bilby, valkoinen, 75 %villaa, 25 % polyamidia, hinta 1,64 €/kerä (10 kpl:n satsi).

Ihanan värinen lanka, mutta Ravelryn ja pienimuotoisten omien kokemusteni pohjalta rasittavaa neulottavaa: Regia Hand-dye Effect, (by Kaffe Fasset), 70 % villaa, 25 % polyamidia, 5 % akryyliä, hinta 4,70 €/kerä (ostin 2 kpl).

Lisäksi huovutus(vai kävisivätkö kehruuseenkin?)villaa, oranssi on 70 % villaa ja 30 % alpakkaa, monivärinen kokonaan villaa. Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisempänä, sillä se oli löytöjeni helmi: Lane Cervinia Le Fibre Nobili Super Tajmahal *, 70 % merino, 22 % silkki, 8 % kashmir. Löysin tämän valmiiksi pusseihin pakattuna alekorista, 8 valkoista ja 1 harmaa. Alkuperäinen hinta 4,20 €/kerä, nyt puoleen hintaan eli 2,10 €/kerä! Olisin ostanut alkuperäiselläkin hinnalla!

* tällaisten nimien kirjoittamisesta saa jännetupentulehduksen!

Nyt, arvon lukijani, saatte vihertyä kateudesta kaikessa rauhassa, minä lähden hetkeksi toisiin puuhiin ja kerron myöhemmin lisää Tallinnan matkasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti