sunnuntai 25. lokakuuta 2015

64. luku, jossa värjään auringolla

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikista kommenteista (blogiin, Facebookiin ja IRL tulleet) viime lukuni isoäidinneliöpeittoon!

Tuossa elokuun lopulla, odotettuani koko kesän lämmintä säätä, pääsin lopultakin kokeilemaan aurinkovärjäystä (oikeasti aurinkovärjäys oli koko kesän pitäis tehdä-listalla ja ihan sattumalta sain aijalliseksi toteuttaa sen kesän ainoana lämpimänä jaksona ;)).

Olen aikaisemmin kokeillut kasviväreillä kontaktivärjäystä, jolloin laitoin kokenillia ja verihelttaseitikin lakkeja esipuretetun langan kanssa purkkiin jääkaappiin pariksi viikoksi. Aurinkovärjäys on yksi versio kontaktivärjäyksestä, erona on se, että purkki jätetään ulos auringonpaisteeseen, jolloin auringon lämpö edesauttaa värjäystä. 



Ohjenuoranani oli Luonnonväriaineet-kirjassa olleet Leena Riihelän selostukset omista aurinkovärjäyksistään. Minulla ei ollut sellaista hienoa lasipurkkia, mutta kaupan karkkilaatikko ajoi saman asian. Esipuretin southdown-villatopsin (100 g) alunalla ja viinikivellä. Väriaineiksi valitsin kuivatut verihelttaseitikit ja pietaryrtin kukinnot, joita kumpaakin käytin suunnilleen tuplamäärän, mitä olisin tavallisella värjäyksellä käyttänyt 100 g:lle lankaa. Liotin kumpaakin ainesta omassa purkissaan vuorokauden ennen kuin tutustutin ne topsiin. Ladoin aineksia ensin laatikon pohjalle, minkä olisi voinut jättää tekemättäkin, koska varmasti alimmaiset villat olisivat värjäytyneet ilman väriainepetiäkin. 



Sitten taittelin villaa laatikkoon kerroksen, lisäsin jälleen väriaineksia ja jälleen kerroksen villaa. Laitoin aina laatikon toiselle reunalle seitikkejä ja toiselle pietaryrttejä.





Ainekset pääsivät hieman loppumaan viimeisiä kerroksia kohden, mutta muuten tämä karkkilaatikko oli juuri sopivan kokoinen tähän projektiin. Voisi luulla, että minä tiesin, mitä olen tekemässä! Lopuksi heitin mukaan vielä ainesten liotusliemet, koska halusin värin lähtevän heti leviämään, eikä jäävän täpliksi kuten vuonna 2013 kontaktivärjäämässäni langassa.




Laatikon vein talonseinustan aurinkoisimmalle paikalle puupinon päälle. Parina ensimmäisenä päivänä sisältö oli ilmeisesti kuohunut tms., koska jouduin lisäämään vettä. Yo. kuvan laatikko on kuvattu ensimmäisenä päivänä, päivien lisääntyessä punainen levittäytyi ylöspäin, kunnes koko laatikon sisältö näytti punaiselta ja oranssilta. Ensimmäisen viikon aikana muistelin käännellä laatikkoa joka päivä, sen jälkeen enää silloin tällöin.




Kuukauden kuluttua avasin laatikon ja pelkäämäni homeenhajun sijasta minua tervehti pietaryrttien voimakas katku. Tutkittuani asiaa lähemmin totesin, että haju olikin melkeinpä ainut asia, minkä pietaryrtti tähän projektiin antoi, sillä siitä oli irronnut vain hyvin haalea kellertävä sävy (jos olisin malttanut tehdä etukäteistutkimusta, niin Jenny Deanin Wild Colour -kirjasta olisin löytänyt tämänkin tiedon, mutta nyt menin perse edellä puuhun). Purkaessani topsia minua alkoi epäilyttämään myös, että oliko pietaryrtti niin hyvä valinta, koska se vaikutti jättävän roskia villaan. Mutta onneksi huuhteluissa lähti suurin osa. Verihelttaseitikki sen sijaan lunasti odotukset ja värjäsi villan kauniin oranssiksi ja punaiseksi. Rapistelin värjäysainekset tarkasti talteen, huuhtelin ja pesin topsin.


Tadaa!



Verihelttaseitikkejä ja pietaryrttejä ei tietenkään kannattanut vielä heittää pois, vaan värjäsin niillä vielä normaalilla kuumavärjäyksellä Dropsin Fabelia ja ei-konepestävää 100 % villaa.




Kokeilin kehrätä kuitua pienen pätkän värttinällä. Olin hieman pelännyt, että topsi pääsi hivenen huopumaan huuhdellessa, ja olihan sitä hieman vaikeampaa työstää kuin mitä värjäämätöntä olisi ollut. Vessapaperirullan avulla tein kehräämästäni säikeestä sisältäpäin purkautuvan kerän, josta otin langan sekä kerän sisältä että päältä. Koin vähän vaikeuksia saada kertausta sujumaan ilman takkuja, mutta lopulta löysin oikean asennon sormilleni.




Tuloksena pieni pätkä taidelankaa:



Kiinnostuitko? Lisätietoa luonnonvärien kontakti/ aurinko /kylmävärjäyksestä löytyy:

Anna-Karoliina Tetri: Luonnonvärjäys
Anna-Karoliina Tetri: Sienivärjäys
Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki: Luonnonväriaineet
Jenny Dean: Wild Colour
Leena Riihelä: Riihivillan blogi



sunnuntai 31. toukokuuta 2015

63. luku, jossa virkkaan 198 isoäidinneliötä

Vaihteeksi virkkausta (edellisen kerran juhannuksena 2013)! Ja millaista virkkausta! Olen erittäin tyytyväinen, että tämä ylipäätään valmistui! Ihailkaatten!



Vuoden 2011 keväällä isoäidinneliövillityksen ollessa kuumimmillaan minäkin sain tartunnan ja aloitin oman peiton virkkauksen. Minulla oli mukavasti sateenkaaren sävyt 7 veikkaa (alun perin olin ostanut langat ihan muuta projektia varten, jota en sitten toteuttanutkaan) ja tiesin heti, millaisen peiton niistä toteutan. Ensimmäinen rivi meni mukavasti, sillä spektrin kehittymisen seuraaminen oli innostavaa. Mutta siitä eteenpäin virkkaaminen alkoi pikkuhiljaa maistua puulta ja olikin vaarana, että peitosta olisikin tullut vain kasa irrallisia paloja tai pari tyynyä. Kuinka moni tunnustaa, että komeron perällä on keskeneräinen peittoprojekti? 


Peiton pelastukseksi koitui 2011 syksyllä alkanut neulekisällikoulutus. Siellä nimittäin oli paljon tunteja, jolloin keskusteltiin ryhmässä kaikkea fiksua, ja mikäpä olisi ollut parempaa oheistekemistä kuin neliöiden virkkaus. Liukuhihnoitin omaa tekemistäni virkkaamalla ensin esim. vihreitä keskustoja, ottamalla ne mukaan kouluun (tai missä ikinä tarvitsinkaan helposti muistettavaa käsityötä) ja virkkaamalla niille siniset reunukset. Välillä päättelin lankoja sarjana ja välillä reunustin niitä mustalla. Aloitin myös palojen yhdistämisen ennen kuin kaikki palat olivat valmiita, jotta minua ei odottaisi niin lannistava urakka neliöiden valmistuttua. Tietenkin tein välillä muitakin käsitöitä, joten huolimatta koulutuksen antamasta boostista peittoon meni lopulta kolme ja puoli vuotta (se valmistui viime vuoden lopulla, mutta nyt vasta valokuvasin sen).



Alkuperäinen suunnitelma oli, että virkkaisin niin pitkälle, että kukin 150 gramman kerä kuluisi loppuun. Tuloksena oli kuvan tilanne, jossa peitossa on 18 x 8 neliötä ja senttimetrejä 190 x 85 cm. Onneksi tässä kohtaa pysähdyin miettimään, testasin peittoa hieman ja totesin, että se vaikutti juuri sellaiselta, että tekijä ei ole jaksanut virkata pidemmälle. Kun peiton alle meni makaamaan ja käänsi kylkeä, niin koko peitto putosi pois päältä. Ei hyvä! 



Pitkin hampain päätin virkata lisää (ja ostaa lisää lankaa, onneksi varsinkin vihreä, joka oli ollut välillä poissa Novitan valikoimista, oli tullut takaisin). Onneksi peitto oli vielä kahtena palana, joten pienellä siirrolla sain peittosuunnitelmani järkevämmän näköiseksi. Kuvassa näkyvien 3 x 8 palan ja 1 x 8 palan ryhmien lisäksi nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja virkkasin vielä kaksi riviä oikeaan reunaan. Näin sain pitkälle sivulle koko spektrin! 


Lanka: Novita 7 veljestä, 1680 g
Koukku: 4mm
Koko: 18 x 11 (yhteensä 198!) palaa, 193 x 119 cm


Ompelin palat yhteen, sillä monessa ohjeessa neuvottu yhdistäminen virkaten on mielestäni kuin tönkkösuolattu silli. Reunukseen virkkasin kerroksen puolipylväitä, johon kului 46 grammaa, juuri se määrä, mitä minulla oli mustaa jäljellä! 


edit. Kirjoitusta on muokattu, koska huomasin, että aloitinkin peiton vuonna 2011 eikä 2010, eli peiton teossa menikin "vain" 3,5 vuotta.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

62. luku, jossa neulon perhoshuivin

Jotkut neuleet ottavat aikansa valmistua. Milloin ohje ei inspiroikaan, ohje ei puhukaan samaa kieltä, neule unohtuu kiireellisempien tieltä, neuletta pitää neuloa salassa tai lanka loppuu kesken. 


Keväällä 2013 ostin Lahdesta punaoranssia Sirdar Snuggly Baby Bamboota (bambu-villa) ja oranssia Cataniaa (puuvillaa). Mielikuvissani ailahteli jo silloin huivi, johon yhdistäisin jotenkin nämä kaksi eripaksuista lankaa. Langat eivät ehtineet marinoitua kauaa varastossa, kun jo syyskuussa löysin juuri julkaistusta Knittystä Nymphalidea-huivin (nimi tarkoittaa perhossukua). Vaikka alkuperäisessä mallissa langat ovat samanpaksuiset, niin huomasin heti mallin sopivan hyvin myös eripaksuisille ja -tekstuurisille.



Heitin langat heti puikoille ja huomaisin mallin olevan mielenkiintoinen, juuri sellainen, joka pitää kiinnostuksen yllä. Toisessa reunassa on sileää oikeaa ja nurjia kerroksia, kun taas toisessa reunassa on lyhennettyjen kerrosten ryydittämää pitsineuletta. Toki lopulta ohjeessa jäädään toistamaan yhtä ja samaa, mikä saattaa pitkästyttää lyhytpinnaisimpia neulojia, etenkin kun kerrokset kasvavat koko ajan. Heidän pelastuksensa on, että huivin voi päättää melkein koska tahansa.



Huivin valmistuminen keskeytyi, koska joku saituri oli ostanut vain yhden kerän Baby Bamboota. Onneksi sain kuitenkin tilattua Pitsistä ja Palmikosta sitä lisää samassa värissä. Huivi valmistui kesäkuussa 2014, mutta en ihan tullut sen kanssa sinuiksi. Sitä oli mielestäni vaikea saada järkevästi puettua. Toki sen sai heitettyä taiteellisesti olkapäille, mutta käytössäni se myös hyvin taiteellisesti valui lähes saman tien alas. Surin jo, että nyt tämä kaunispintainen ihanuus jää hattuhyllylle nököttämään. Kunnes sitten ollessani kiireessä lähdössä jonnekin nappasin sen vain käteeni, unohdin tuskailut huivin erikoisesta muodosta ja kietaisin sen kaulaani kuin se olisi ollut tavallinen suorakaiteenmuotoinen huivi. Voilá! Nympalideasta tuli viime syksyn lempihuivini!



Malli: Nymphalidea by Melinda Vermeer, rav
Lanka: Schachenmayr SMC Catania, oranssi,
Sirdar Snuggly Baby Bamboo DK, punaoranssi 100 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: yläreuna 122 cm

Äiti taisi hieman kadehtia huiviani, joten neuloin hänelle oman joululahjaksi Drops Loves You III -kampanjalangasta (alpakka-villa). Ajattelin puna-valkoisen värityksen olevan ehkä liian pirteä, joten värjäsin valkoisen langan sinipuulla. Langasta tuli ehkä hieman liian vaaleaa, koska puolet koostumuksesta on alpakkaa. 



Pitkästä aikaa oli mielenkiintoista neuloa vaihtelevanpaksuisesta langasta, mitä en olekaan harrastanut sitten neulojanurani alkuaikojen (lukuunottamatta omia käsinkehruitani)! Kaikenkaikkiaan nämä huivit olivat kivoja toteuttaa, ainoa, mitä kadun, on etten tehnyt kumpaakaan liukuvärjätystä, Ravelryn nymphalideaprojektit ovat nimittäin täynnä ihastuttavia liukuvärjättyjä.



Malli: Nymphalidea by Melinda Vermeer, rav
Lanka: Drops Loves You III, punainen 75 g, sinipuuvärjätty 50 g
Puikot: 5,5 mm
Koko: yläreuna 122 cm





maanantai 23. maaliskuuta 2015

61. luku, jossa aloitan kahdeksikolla

Eihän ole mitenkään myöhäistä esitellä elokuussa valmistuneita sukkia? Valokuvaamiseni on taantunut niin pahoin, että sain valokuvatuksi nämä vasta joulukuussa, ja sittenkin bloggaaminen vielä unohtui. Malli on Knittyssä julkaistu Longitudinal, joka on saanut innoituksensa siitä, että suurin osa pituussuunnassa tehdyistä sukkamalleista alkavat esim. jalan ulkosyrjästä, jatkuvat jalan päältä sisäsyrjään ja sitten jalan alta takaisin aloituskohtaan ulkosyrjään. Tällaisten mallien ongelmana tietenkin on, että liukuvärjättyjä lankoja käytettäessä saattaa aloitus -ja lopetuskohtaan tulla ikävästi erottuva värivaihto. Sen sijaan Longitudinaleissa aloitetaan toisesta syrjästä ja neulotaan yhtä aikaa sekä jalan ylä -että alapuoli.



Sukkien neulontaan tarvitaan joustavakaapelinen pyöröpuikko, tavallisilla kankeakaapelisilla pyöröpuikoilla tätä ei kannata lähteä yrittämään. (Mainos: Knitpron 2,5 mm pyöröpuikko oli oikein hyvä, sen minulle valitsi Anu Pitsistä ja palmikosta.) Sukat aloitettiin kahdeksikkoaloituksella ja yhteensä yli sadalla silmukalla. En ole aikaisemmin oikein onnistunut kahdeksikkoaloituksen kanssa, joten vähän epäilytti. Mutta onnistuihan se ensi yrittämällä! (Lukuunottamatta sitä, että neuloin molemmat puikot kiertäen, joten aloitus erottuu.) Kantapää toteutettiin lisäyksillä ja kavennuksilla, ja väitänkin, että jos ja kun aloituksen osaa, niin Longitudinalit ovat jopa helpommat kuin perinteiset sukat. Lopuksi viimeisen kerroksen silmukat silmukoidaan yhteen.



Malli: Longitudinal by Nicola Susen, rav

Lanka: Austermann Step Holiday Color, 78 g värissä koralle
Puikot: Knitpron 2,5 mm pyöröpuikko
Koko: (luultavasti) I, n. 39-40


Suunnittelin pitäväni sukat itse, mutta ne osoittautuivatkin liian suuriksi, joten päädyin vakioratkaisuuni, eli lahjoitin äidille. Kokoluokitus (A, B, C, D jne.) oli minulle outo, joten päättelin koon ilmoitettujen tuumamittojen mukaan. Luultavasti tein mallitilkunkin, mutta ei sitä enää voi muistaa. Ainaoikein -neuleen ansiosta sukat myös joustavat kivasti jalan ympärysmitan mukaan ja mukautuvat paremmin kuin perinteinen sukka jalan ja säären kaarteisiin. Malli vaatii langan, jossa on pitkät väriliu´ut, sillä siten mallin nerous pääsee parhaiten esille. 



Vähän tuoreempaa tuotosta on tämä tiskirätti. Uusien ohjeiden etsimisen sijasta käännyin vanhan lehtivarastoni puoleen ja löysin kuudesta auringon muotoisesta ympyrästä toteutetun huivin. (Vaikka nyt näin valokuvana tuo muistuttaa mielestäni sirkkelin terää...) 





Malli: Tuscan Sun Scarf  by Nicky Epstein
Lähde: Designer Knitting Spring/Summer 2009 
Lanka: Novita Suvi, 29 g
Puikot: 4,5 mm







Kaivelin myös toisella tavalla vanhaa varastoani, eli Ravelry-jonoani. Välipalaneuleen* tarpeessa otin puikoilleni Scallop Lace Hatin, jonka aion lahjoittaa sytomyssykeräykseen.



Malli: Scallop Lace Hat by Leah Coccari-Swift, rav
Lanka: Novita Luxus Cotton, 44 g
Puikot: 3,5 ja 4,5 mm

(*Luulen muuten, että kaikki neuleeni ovat nykyään "välipalaneuleita", jotka aloitan siksi, koska en ehdi isompaa aloittaa.)

lauantai 28. helmikuuta 2015

60. luku, jossa osallistun kehruuhaasteeseen

Olen vähän laiminlyönyt kehtuuharjoitteluani, joten olin innoissani, kun kuulin Merinellen kehräyshaasteesta. Vuosi näyttää, pysynkö mukana vai putoanko kyydistä kuten useimmista yhteisneulonnoistani yms. Tammikuu ei näyttänyt lupaavalta, sillä sen tehtävää en ehtinyt tehdä, koska tammikuu meni näin: "Mikä tammikuu? Ai nyt vai, eikös juuri ollut joulu, oho, nyt onkin tammikuun viimeinen viikko, jaa, hei hei tammikuu." 

Mutta onneksi helmikuussa tuli mummulavierailu ja pääsin jälleen tapaamaan mummulan rukin! Haasteen kahdesta vaihtoehdosta valitsin raitalangan, koska minulla ei ole kuin kirpparilta pelastetut (joita en ole vielä koskaan kokeillut) karstat karstamyllystä puhumattakaan. Tässä raitavaihtoehdossa piti siis tehdä kaksi-tai useampisäikeistä raitalankaa, mutta ei ketjukerraten, kuten ensimmäisenä tekisi mieli tehdä. Sen sijaan piti kehrätä kaksi samanlaista erillistä säiettä, joissa on vuorotellen kumpaakin väriä, ja kerrata ne yhteen.  




Kauan sitten kokeilua varten ostamistani kuiduista valitsin valkoisen ja harmaaruskeakirjavan BFL:n. Otin kumpaakin laatua vain 60 g, jotta hommaan ei menisi ikä ja terveys. Kuvittelin osaavani jo kehrätä tasaista, mutta tämä projekti otti minulta luulot pois. Tarkemmin asiaa pohdittuani havaitsinkin, että viimeksi saamani kaunis, tasainen lanka oli käyttämäni hahtuvan ansiota. Nyt en jaksanut jakaa BFLlettejä tarpeeksi ohuiksi nauhoiksi, enkä ehtinyt venyttää niitä perinnerukin vauhdissa tarpeeksi. 






Vierailuni aikana ehdin kehrätä ainoastaan säikeet rullille, jotka sain onneksi ottaa mukaani. Kotona sitten (annettuani niiden levätä n. viikon) kertasin ne yhteen värttinällä. Jo kerratessani näin aavistukseni käyvän toteen, eli ei mennyt ihan putkeen tämä tehtävä. Se tasaisen langan taito olisi ollut elintärkeä tässä tehtävässä.





Minua kiinnosti kuitenkin kokeilla, miltä lanka näyttäisi neulottuna, ja vahingossa sinne on eksynyt muutama aito raitakin (tarkoitus oli alunperin tehdä vain pieni mallitilkku, mutta neule ei päästänyt minua otteestaan). 107 g ja 90 m, 8 WPI. Bongasin myös yhden kohdan, jossa langan väri vaihtui kuin veitsellä leikaten molemmissa säikeissä yhtä aikaa!


Vaikka lanka ei olekaan ihan onnistunutta, niin kun en kerro, millaista siitä olisi pitänyt tulla, niin asiaa tuntematon pitää sitä tietenkin aivan ihanana. Se oli myös kastelun jälkeen mukavasti tasapainossa ja mukavaa neuloa (paitsi ne muutamat kohdat, joissa oli ohuenohutta siansaparoa). Ja annan itselleni 10 pistettä papukaijamerkkeineen, että sain helmikuun langan helmikuun aikana valmiiksi! Ja vielä blogattuakin (helmikuuta on 2 tuntia jäljellä :-P)! Odotan innolla maaliskuun tehtävää ja värjäsin jo kuituakin, aika näyttää voinko käyttää sen maaliskuussa vai käytänkö sen tammikuun kehruuseen.